Minä

Helli Syrjäniemi ja kantele

Helli Syrjäniemi soitti kodissaan Ylivieskan Raudaskylässä äidin opastamana kanteletta.
Sibelius-Akatemian opiskelun aikaan hän sai oman kanteleen. Musiikin maisterin opintojen lopputyössä (Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat väänti, pää vapisi) hän tutki musiikkioppilaitosten kanteleensoiton opetusta

Seurakuntatyö kanttorina on motivoinut kanteleen soittoon eri tilaisuuksissa. Syys- ja kevätlukukauden soitonopetus jokaisena viikkona on pitänyt innostuksen yllä. Noin 20 kanteleleiriä ovat virittäneet sovittamaan aina uusia lauluja.

Omat 11 lasta saivat kuulla paljon kantelemusiikkia äidin harjoitellessa tilaisuuksia varten.
Hänen suurin toiveensa on, ettei suomalaisten kansallissoitin vaikene, vaan sen jalo sointi saisi siivet lentää suomalaisten sydämien iloksi, rauhaksi ja onneksi, jopa yli rajojen.

Helli Syrjäniemi toteaa, etteivät kanteleen desibelit riko suositusrajoja, joten siinäkin mielessä terapeuttinen kantele on suositeltava soitin.